Ville Hoikkalan blogi Ville Hoikkala esittää kysymyksiä ja lausuu mielipiteitä mitä ihmeellisimmistä asioista

Maahanmuuttopolitiikan haasteiden edessä

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Arvosana -lehdessä 1 / 2010 

 

 

Maahanmuutto ei ole uusi asia. Kaikkien maiden historia sisältää ihmisjoukkojen liikkeitä joko omasta aloitteestaan tai pakotettuna. On ollut kansainvaelluksia, orjakauppaa, löytöretkiä ja yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat etsineet parempaa elämää. Uudet tulokkaat on jossain otettu vastaan tervetulleina, jossain heitä on pelätty ja jossain alistettu.

 

Maahanmuuton kontrolli on aina ollut vaikeaa. Tehokkaan rajavalvonnan järjestäminen on haasteellista. Tästä osoituksena on Kiinan muuri, maailman suurin rakennelma, jonka yli mongolit pääsivät lopulta tunkeutumaan Kiinaan. Ensimmäiset käyttökelpoiset tutkat keksittiin vasta 1930-luvulla, joten merialueiden liikenteen valvonta oli sitä ennen täysin mahdotonta. Suuret joukkokarkotukset olivat mahdottomia aikoina, jolloin yhteiskunnan resurssit olivat hyvin vähäiset.

 

Maahanmuuttokeskustelussa olemme ikivanhojen yhteiskunnan peruskysymysten äärellä. Pohditaan työvoiman tarvetta, suhdannevaihtelua, solidaarisuutta hädänalaisille ja toisaalta turvallisuuskysymyksiä ja yhteiskunnan resurssien riittävyyttä.

 

Vielä kaksi vuotta sitten oli tilanteita, joissa työvoimatoimisto saattoi sanoa työntekijää etsivälle työnantajalle varsinkin ravintola-alalla, että on turha toivo kuvitella saavansa Suomesta osaavaa työvoimaa.

Nyt työperäisen maahanmuuton kanavat on aivan aiheellisesti suljettu, koska Suomen oma työttömyysprosentti on maailmanlaajuisen taantuman myötä nousussa. Toisaalta seuraavasta nousukaudesta olisi saatava kaikki irti, ja kasvua ei saisi tuolloin jarruttaa työvoimapula. Vientivetoisena pienenä erikoistuneena kansantaloutena Suomi on voimakkaammin riippuvainen maailmantalouden suhdanteista kuin monet isommat maat, ja maahanmuuttopolitiikkaa on tehtävä tämän mukaan.

 

Oleskelulupakäytäntöjä on jonkin verran kiristetty, ja tämä on johtanut luvattomasti Suomessa olevien määrän lisääntymiseen (lähde: Helsingin Sanomat 14.3.2008). Virallisen lupapolitiikan muuttaminen ei siis ole oikotie hallitumpaan maahanmuuttoon. Tehokas ja aukoton valvonta vaatisi valtavat resurssit.

 

Mitä sitten voisimme tehdä monitahoisten kysymysten edessä? Tässä esitän muutamia pieniä askeleita, joilla voitaisiin tehostaa maahanmuuttopolitiikan hallintaa. Olkaahan vapaasti samaa tai eri mieltä!

 

1. Jos työttömäksi jäänyt ulkomaalainen muuttaa vapaaehtoisesti Suomesta pois, valtio voisi palauttaa hänelle osan hänen maksamistaan veroista. Näin vähentäisimme työttömien ulkomaalaisten määrää ja välttyisimme pitkiltä ja raskailta karkotusprosesseilta. Tämä helpottaisi myös työvoiman tarpeen sääntelyä suhdannevaihtelussa. Nousukauden aikana voitaisiin ottaa enemmän ulkomaalaista työvoimaa, kun ei tarvitsisi pelätä, että seuraavan taantuman aikana heistä tulee riippakivi työttömyyskortistoon. Näin saataisiin nousukaudesta kaikki tehot puristettua irti.

 

2. Rikoksiin perustuva ulkomaalaisten karkottamisen päätöksenteko voitaisiin siirtää yleisten tuomioistuinten tehtäväksi. Nykyisin asiasta päättää Maahanmuuttovirasto ja prosessi kestää valituksineen keskimäärin kaksi vuotta. Varsinkin jos ulkomaalainen saa lyhyehkön vankeustuomion tai ehdollista vankeutta, hän joutuu haahuilemaan Suomessa toista vuotta epätietoisena siitä, saako hän jäädä Suomeen vai karkotetaanko hänet. Tiedän tapauksia, joissa vanki on suorittanut tuomionsa ja sen jälkeen ollut vielä yli vuoden vapaalla jalalla ennen kuin asia on lopullisesti ratkaistu. Tuomioistuin voisi harkita rikosasian käsittelyn yhteydessä karkottamisen puolesta ja sitä vastaan puhuvat seikat.

 

3. Maahanmuuttajien iäkkäiden vanhempien oleskelulupia Suomessa tulisi helpottaa. Monessa kulttuurissa on lapsen kunnia-asia huolehtia ikääntyvistä vanhemmista. Suomeen saa oleskeluluvan tällaisessa tilanteessa vain, jos Suomessa asuva perheenjäsen on Suomen kansalainen tai pakolainen, ja vanhus on ”täysin riippuvainen” Suomessa asuvasta. On selvää, että muutenkin ylikuormitettu vanhustenhoitomme ei voi kestää merkittävää määrää ulkomaalaisia vanhuksia. Olisi luotava uusi järjestelmä, jolla työntekotarkoituksessa Suomeen tulleet voisivat huolehtia vanhuksistaan ilman, että heidän tarvitsisi lopettaa työntekoa ja muuttaa kotimaahansa. Järjestelmään voisi kuulua sosiaalietuuksien rajoittaminen heidän osaltaan sekä tietyn suuruinen takuusumma, jonka omaiset maksaisivat valtiolle mahdollisten sairaalakulujen osittaiseksi kattamiseksi.

 

Näillä pienillä askelilla voisimme etsiä tasapainoa talouden ja työmarkkinoiden realiteettien, kansallisen turvallisuuden ja ihmisarvoa kunnioittavan solidaarisuuden välillä maahanmuuttopolitiikan monimutkaisessa mutta kiehtovassa maailmassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

VeliSynkkä (nimimerkki)

Tie ulos länsimais-islamilaisesta konfliktista ja koko haistavitun MaMu - lätinästä olisi mielestäni SUORAVIIVAISEN KAKSIPORTAINEN :

1. Takaisinlaivausten välitön aloittaminen

2. Rajojen sulkeminen muhamettilaisilta ( somilialaisilta )
- Työhaluisia ja kykyisiä voidaan ottaa esim AUSTRALIAN kriteereillä jne
- Afrikkalaisille TÄYSKIELTO Eurooppaan !

Onko Afrikka ” kansanryhmä ” ? Jos on, voiko siitä saada tuomion ?

VeliSynkkä
Lisäksi Torssi, Halonen ja muut pahantekijät pitäisi laittaa korjaamaan jälkensä ERITYISESTI omaa omaisuuttaan käyttäen.

www.paholaisencasino.com

MikeRO (nimimerkki)

Kiitos pohdiskelevasta, järkevästä ja inhimillisesta kannanotosta. Tällaista on mukava lukea kaiken maailman huuhaa paasaamisen, vihamielisen, epäsivistyneen ja ennakkoluuloisen nettikirjoittelun keskellä. Olen ulkomailla asuva suomalainen. Joskus tuntuu kuin Suomi olisi jo siirtynyt osaksi Venäjää tai Serbiaa, kun sellainen lähes rikollinen, kaljupäinen kiihkoilu dominioi maahanmuuttokeskustelua.

Ylipäätään tuntuu kummalliselta, että maahanmuutosta on tullut Suomen kuumin poliittinen peruna - ihan kuin useimmat Suomen ja suomalaisten ongelmat johtuisivat siitä. Minusta tuntuu, että maahanmuuttajien päälle pannut ongelmat ovat omien ongelmien heijastamista toisiin - väkivalta, työhaluttomuus jne. Ihan niitä aito- ja kantasuomalaisia jää tuhansittain pois työelämästä pelkästään alkoholin takia ja alkoholi yksistään on tuhansien ja tuhansien työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla. Mittaluokaltaan tämä on taatusti maahanmuuttoa suurempi ongelma. Onko niin että tämä kanta- ja aitosuomalaisten syrjäytymistahti on jo sitä luokkaa, että jotta ongelmaa ei tarvitsisi katsoa silmästä silmään, lähiön kapina kohdistetaankin toisiin syrjälle jääneisiin (maahanmuuttajiin). Perinteinen suomalainen työteliäisyyskin on jäämässä pubeilun, lomailun, matkustelun ja kaljan kittaamisen varjoon. Kanta-, aito- ja perussuomalaistenkin työhalut ovat nykyään jo vähän niin ja näin, jos sitä katsoo esimerkiksi suhteessa Aasian teollistuneisiin maihin ja nouseviin talouksiin.

Sakari Lehtonen (nimimerkki)

Anteeksi vaan Ville....sinisilmäistä puppua eikä muuta. Lopettakaa laittomien maahantunkeilijoiden paapominen ja alkakaa kunnioittamaan Suomen lakia ja jos rahaa haluatte jakaa niin jakakaa omistanne ettekä veronmaksajien rahoista.

Lemmy Caution (nimimerkki)

"Suuret joukkokarkotukset olivat mahdottomia aikoina, jolloin yhteiskunnan resurssit olivat hyvin vähäiset."

Jaa-a, väittäisin juuri pänvastoin. Rooman valtakuntaan suuntautuneet kansainvaellukset olivat juuri erittäin vähäresurssisten ihmisten liikkeelle panemia toisia vähäresurssisia ihmisiä, puhumattakaan nyt vanhan testamentin ajoista. Vähäresurssisina aikoina joukkokarkoitukset juuri olivat mahdollisia. Tai vaihtoehtoisesti karkoituksen sijaan listittiin resursseista kilpailleet.

Kohta 1. voisi olla eläkemaksujen palauttaminen, mutta se vaatisi erilaisen systeemin kuin nyt.

Toimituksen poiminnat