Ville Hoikkalan blogi Ville Hoikkala esittää kysymyksiä ja lausuu mielipiteitä mitä ihmeellisimmistä asioista

Lasten huoltajuusasioiden vaihtoehtoisia käsittelymalleja

Lasten huoltajuusasioiden käsittelyn
vaihtoehtoja

 



 



 

SDP:n oikeuspoliittinen työryhmä
3.5.2013

 



 



 

Lasten huoltajuuteen liittyvät riidat
työllistävät yhä enemmän oikeuslaitosta ja vaikuttavat lasten
elämää. Viime aikoina on eri puolilla maailmaa etsitty keinoja
huoltajuusriitojen käsittelyn tehostamiseksi, jotta eronneet
vanhemmat voisivat keskittyä vanhemmuuteen eivätkä riitelyyn. Samalla etsitään kustannussäästöjä oikeuslaitokseen.

 



 

1. Follo-malli

 



 

Lasten huoltajuusriidoissa on
käynnistetty vuodesta 2010 alkaen kokeilu asiantuntija-avusteisesta
tuomioistuinsovittelusta. Kokeilupaikkoina ovat olleet Espoon,
Helsingin, Oulun ja Pohjois-Karjalan käräjäoikeudet. Mallia
kutsutaan nimellä Follo-malli. Nimi on peräisin Oslon lähellä
olevasta piirikunnasta, jonka käräjäoikeudessa mallia on kokeiltu
ensimmäisen kerran vuonna 1997. Järjestelmä on sittemmin levinnyt
koko Norjaan, ja sitä on kokeiltu Ruotsissakin.

 



 

Ajatuksena on, että käräjäoikeudessa
istuntoa johtavat yhdessä tuomari ja lasten asioihin perehtynyt
sosiaalialan tai psykologian asiantuntija. Tuomaria kutsutaan
Follo-mallissa nimellä sovittelija. Istunto kestää kokonaisen
päivän, ja tarkoituksena on auttaa riidan osapuolia ymmärtämään
lapsen asemaa ja toisiaan ja pääsemään sovintoon.

 



 

Suomalaisessa siviiliprosessissa
tuomarin tehtävä on jo siviiliasian valmisteluistunnossa selvittää
sovinnon mahdollisuudet, ja hän voi myös aktiivisesti esittää
näkemyksensä asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi. Asiaa on
säädelty lain tasolla laissa riita-asioiden sovittelusta ja
sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa (394/2011).
Lapsia koskevissa asioissa asiat varsin usein saadaan sovittua jo
valmistelussa. Sovittelu itsessään ei siis ole uusi asia.
Follo-mallin uusia asioita ovat, että sovitteluun osallistuu
asiantuntijajäsen, ja että istunnosta ei välttämättä pidetä
pöytäkirjaa. Follo-mallissa korostuu aktiivinen sovinnon etsiminen
ja myös lapsen aseman ymmärtäminen.

 



 

Huoltajuusriidat voidaan
perusluonteeltaan jakaa kolmeen pääryhmään. A. Tasavahvojen
vanhempien väliset riidat, joissa molemmat vanhemmat ovat kykeneviä
hoitamaan lasta, mutta eivät jostain syystä tule keskenään
toimeen. B. Riidat, joissa vanhemmista toisella tai molemmilla on
jokin seikka, jonka voidaan katsoa perustellusti vaarantavan lasten
edun. Tällainen seikka on yleensä päihde- tai mielenterveysongelma
tai kyvyttömyys noudattaa sovittuja aikatauluja. C. Krooniset
riidat, joissa osapuolet eivät noudata oikeuden päätöksiä tai
eri syistä asiaa käsitellään useita kertoja oikeudessa.

 



 

Follo- malli soveltuu selvästi ryhmään
A. Sen ajatuksena on myös psyykkisellä tasolla valmentaa vanhempia
saavutettavan sovinnon kanssa elämiseen, jotta riita ei siirry
kategoriaan C. Follo-mallissa suuri haaste onkin löytää ne
tapaukset, joiden käytössä siitä on eniten etua. Norjassa 90 %
sovitteluprosesseihin osallistuneista vanhemmista olivat olleet
keskenään avio- tai avoliitossa.

 



 

Sekä Suomen että Norjan kokemukset
ovat enimmäkseen myönteisiä. Norjassa noin 80 % sovittelun
osapuolista ilmoittaa olleensa tyytyväisiä sekä prosessiin että
sen lopputulokseen.

 



 

Yllättävä piirre Norjassa on ollut,
että lastenhuoltajuusriitojen määrä oikeudessa on kasvanut.
Vuosina 2004-06 lastenhuoltajuusjuttujen määrä on lisääntynyt
noin 50 %, kun follo-malli on otettu käyttöön koko Norjassa.
Erityisesti ovat lisääntyneet isien nostamat jutut. Tämän
jälkeenkään juttujen määrä ei ole vähentynyt. Ilmeisesti uuden
menettelytavan maine helposti lähestyttävänä tapana ratkaista
riitoja on alentanut norjalaisten kynnystä aloittaa prosesseja.
Monet kokevat selviävänsä menettelystä myös ilman asianajajaa,
koska prosessissa on enemmän sovittelun kuin oikeudenkäynnin
piirteitä. Vanhemmat, jotka ovat olleet tyytymättömiä
aikaisempiin huoltajuus- ja tapaamisratkaisuihin, ovat innostuneet
kokeilemaan voisiko uudentyyppinen prosessi tuoda tilanteeseen
muutosta.

 



 

Norjalaisessa psykologien
ammattikunnassa on kannettu huolta siitä, että Follo-mallissa
helposti painostetaan osapuolia sovintoon. Tätä on pidetty riskinä
sekä asianosaisten psyykkiselle hyvinvoinnille että
sovitteluprosessin asiantuntijana toimivien psykologien
ammattietiikalle.

 



 

Norjassa on samanaikaisesti alennettu
lapsen kuulemisen ikärajaa. Norjassa voidaan jo 7-vuotiaita lapsia
kuulla huoltajuusoikeudenkäynnissä. Lasta ei tuoda oikeussaliin,
vaan asiantuntija kuulee lasta jossain lapselle tutussa paikassa,
usein lapsen kotona. Isompia lapsia kuulee myös tuomari. Lapsen
kuuleminen on tärkeää, koska sovittelijan päätehtävä on
ymmärtää lapsen etu.

 



 

Hyvä ja perusteellinen selvitys Norjan
kokemuksista löytyy täältä:
http://www.regjeringen.no/nb/dep/bld/dok/rapporter_planer/rapporter/2008/evaluering-av-saksbehandlingsreglene-for.html?id=503721
         Klikkaa sanaa ”her” niin saat word-dokumentin.

 



 



 

Follo-mallilla on tavoitellaan
merkittäviä kustannussäästöjä, kun halutaan edistää
vanhempien sitoutumista saavutettuun sovintoon ja näin vähentää
tarvetta käräjöidä asiasta myöhemmin. Samoin ajatuksena on
välttää huoltajuusjuttujen kylkiäisinä tulevia prosesseja, kuten
täytäntöönpanokanteita, lastensuojeluilmoituksia ja
rikosprosesseja. Ajatus olisi saavuttaa kerralla sovinto, jonka
molemmat osapuolet ymmärtävät ja jota he voivat kunnioittaa.
Samoin tarvetta pyytää lausuntoja sosiaaliviranomaisilta halutaan
vähentää.

 



 


    2.      Saksassa tuomioistuimen vapaus etsiä
    uusia keinoja


 



 

Saksassa on perhe- ja hakemusasioiden
prosessioikeuteen tehty kokonaisuudistus vuonna 2008 (Gesetz über
das Verfahren in Familiesachen und die Angelegenheiten der
freiwilligen Gerichtsbarkeit, FGG). Siinä yhteydessä on otettu myös
prosessinulkoista sovittelua koskeva säännös. Sitä ennen Saksassa
useat tuomioistuimet ovat kokeiluluontoisesti tehneet yhteistyötä
sosiaaliviranomaisten ja kolmannen sektorin kanssa lasten
huoltajuusasioissa.

 



 

Saksassa uusi laki antaa
tuomioistuimelle runsaasti erilaisia mahdollisuuksia edistää
lapsioikeudellisissa asioissa sovintoa. Tuomioistuin voi esimerkiksi
määrätä asiantuntijan antamaan asiantuntijalausunnon osapuolten
olosuhteista, mutta voi myös määrätä saman asiantuntijan
avustamaan osapuolia sovintoon pääsemisessä (FGG 163 §).

 



 

Kaikissa lasta koskevan prosessin
vaiheissa tuomioistuin voi siirtää asian oikeuslaitoksen
ulkopuoliseen konfliktin ratkaisuun tai muuhun sovitteluun
(außergerichtliche Konfliktbeilegung).  Saksassa on useita erilaisia
sovittelupalveluita tarjoavia tahoja, joissa järjestäjinä on
viranomaisia, yrityksiä ja kolmatta sektoria. Kun Saksassa tehdään
lasten huoltajuutta koskeva haastehakemus, laki edellyttää, että
jo haastehakemuksessa otetaan kantaa siihen, onko asiaa mahdollisesti
jo yritetty käsitelty oikeuslaitoksen ulkopuolisessa sovittelussa ja
onko tällaiselle sopimukselle hakijan mielestä edellytyksiä (FGG
23 §).

 



 

Kun verrataan Suomea ja Saksaa, on
muistettava että Saksassa ei ole lastenvalvojaa vastaavaa
instanssia, joten kaikki lasten isyyttä ja huoltajuutta koskevat
asiat käsitellään siellä oikeuslaitoksessa.

 



 


    3.    Parenting Coordinator


 



 

Amerikkalaisessa oikeudessa on uutena
käsitteenä Parenting Coordinator. Ensimmäisenä osavaltiona
koordinaattoreita määrättiin Oklahomassa vuonna 2001, ja tällä
hetkellä kymmenen osavaltiota sekä Kanadassa British Columbian
provinssi ovat ottaneet mallin lainsäädäntöönsä.

 



 

Oikeus voi nimetä erittäin
konfliktialttiissa ja pitkittyneessä, lapsen kehitystä
vaarantavassa vanhemmuusriidassa koordinaattorin, jolla on oikeus
antaa määräyksiä vanhemmille. Edellytyksenä on, että
huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta on jo oikeuden päätös, mutta
vanhemmat tästä huolimatta ovat ajautuneet toistuvasti
konflikteihin. Koordinaattorit ovat yleensä joko mielenterveyden tai
oikeustieteen ammattilaisia.

 



 

Koordinaattorit voivat ratkaista
esimerkiksi seuraavanlaisia lasten huoltajuuteen liittyviä riitoja:
Vähäiset täsmennykset ja aikataulumuutokset tapaamisissa ja niiden
käytännön järjestelyissä, lapsen terveydenhuolto,
mielenterveyspalvelut ja päihdeongelman hoito, harrastukset,
uskontoon liittyvät asiat, passin hankkiminen ja muut matkailuasiat,
lapsen yhteydenpito vanhempaan ja tämän sukulaisiin toisen
vanhemman luona oltaessa, vanhempien keskinäisen yhteydenpidon
sääntely, lapsen ihmissuhteet ja ulkonäköön liittyvät
kysymykset (tatuoinnit, lävistykset, vaatetus).

 



 

Ajatuksena on, että koordinaattori
tuntee vanhempien ja lasten ongelmakentän ja häneltä voidaan saada
yksittäiseen asiaan nopea ratkaisu. Koordinaattorin toimivalta tulee
määritellä oikeuden päätöksessä yksityiskohtaisesti.
Koordinaattori voi myös aktiivisesti ja oma-aloitteisesti sovitella
vanhempien välisiä riitoja, tarkkailla lapsen vointia ja muutenkin
auttaa osapuolia vanhemmuudessa.

 



 

Hyvää lisätietoa aiheesta löytyy
täältä:
http://www.afccnet.org/ResourceCenter/PracticeGuidelinesandStandards
   ja sieltä klikkaatte Guidelines for Parental Coordination.

 



 

Ruotsissa Tukholman kaupungin
sosiaalivirasto on kokeiluluontoisesti vuodesta 2008 alkaen
osoittanut riitaisille eropareille koordinaattoreita. Samassa
kokeilussa on myös Follo-mallin mukaisesti käyty joitakin
huoltajuusriitoja Tukholman käräjäoikeudessa. Ensikokemuksia on
pidetty positiivisina. Katso täältä:
http://insynsverige.se/documentHandler.ashx?did=126825

 



 

Suomen oloissa
koordinaattorijärjestelmä voisi vähentää täytäntöönpanoriitojen
määrää ja erityisesti kroonisten huoltajuusriitojen käsittelyä
oikeudessa. Oikeudellisesti tämän tyyppiset tuomioistuimen
määräämät henkilöt eivät olisi Suomen oikeusjärjestelmässä
uusia, vaan tuomioistuin voi määrätä esimerkiksi
pesänselvittäjän, konkurssipesän pesänhoitajan tai vastaavan
henkilön, jolla on oikeus ratkaista tietyissä rajoissa ihmisten
riitoja.

 



 



 



 



 



 


    4.     Kommentteja


 



 

Follo-mallin kokeilun tulokset ovat
rohkaisevia. Alkuvaiheessa Follo-malli voi johtaa huoltajuusjuttujen
määrän lisääntymiseen, joten sille on varattava riittävästi
resursseja, ja mahdolliset kustannussäästöt syntyvät pidemmällä
aikavälillä.

 



 

Tärkeä asia on miettiä rajanvetoa
oikeuslaitoksen ja kunnallisten lastenvalvojien suorittaman
sovittelun välillä, kun tuomioistuimet saavat yhä sovittelevamman
roolin. Erityisesti pienillä paikkakunnilla lastenvalvojat tuntevat
usein henkilökohtaisesti asianosaiset ja hoitavat useita muitakin
sosiaalityön tehtäviä, joten heidän objektiivisuutensa voi
vaarantua. Toisaalta ne vanhemmat, jotka tarvitsevat muitakin
sosiaalialan palveluita, voivat hyötyä siitä, että vanhemmuutta
koskevat palvelut ovat helposti yhdistettävissä muuhun tukeen,
esimerkiksi päihde- tai mielenterveyspalveluihin. Tämä puoltaisi
palveluiden säilyttämistä kunnissa ainakin jossain määrin.

 



 

Jos lasten huoltajuusprosessia
uudistetaan, voitaisiin harkita myös Saksan mallin mukaisia
säännöksiä siitä, että tuomioistuimet voivat käyttää
luovuutta ja innovaatioita vapaammin erilaisten sovinnollisten
ratkaisujen edistämiseksi sekä tehdä yhteistyötä uusilla
tavoilla myös kolmannen sektorin ja terapia-alan yritysten kanssa
aikaisempaa laajemmin. Yhteistyön on tapahduttava tietysti
asianosaisten suostumuksen, vaitiolovelvollisuuden ja muiden
ammattieettisten normien puitteissa. Varsinkin pääkaupunkiseudulla
yhä suurempi osa huoltajuusriidoista on monikulttuurisia, ja sen
takia on tärkeää saada myös vähemmistöyhteisöistä tukea
lasten asioiden sovittelulle.

 



 

Parenting Coordinator -mallia olisi
syytä myös tutkia. Pitkät ja krooniset lastenhuoltajuusriidat ovat
lapsen kasvun ja kehityksen kannalta haitallisia, ja vievät
yhteiskunnan resursseja. Koordinaattorit voisivat myös ottaa
hoitaakseen jonkin verran lastensuojelulliseen valvontaan liittyviä
tehtäviä, koska tämäntyyppisen riidan kohteena oleva lapsi voi
olla monenlaisen tuen tarpeessa.

 



 



 



 



 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat