Ville Hoikkalan blogi Ville Hoikkala esittää kysymyksiä ja lausuu mielipiteitä mitä ihmeellisimmistä asioista

Seksuaalirikokset Suomessa

Julkaistu Hyvejohtajuus -portaalissa ylläpitäjien pyynnöstä 2.4.2013. Katso

http://www.hyvejohtajuus.fi/11100/seksuaalirikokset-suomessa-puolustusasianajajan-puheenvuoro/

 

 

Lakimiehenä olen hoitanut kahdeksan vuotta kestäneen urani aikana noin 20 seksuaalirikosjuttua. Useimmissa niistä olen toiminut syytetyn avustajana.

Mitä ovat seksuaalirikokset?

Suomen rikoslain 20. luvussa on säädetty seksuaalirikoksista. Lakia on uudistettu moneen otteeseen, ja trendinä on ollut yksilön itsemääräämisoikeuden korostaminen.

 

Viimeisin uudistus tuli voimaan toukokuussa 2011, jolloin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön määritelmää täsmennettiin ja lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten rangaistusasteikkoja kovennettiin.

 

Eri tekojen jaottelu eri rikosnimikkeisiin on sekin vaihtunut vuosien varrella. Esimerkiksi aikaisemmin on katsottu seksuaaliseksi hyväksikäytöksi sukupuoliyhteyteen saattaminen käyttäen hyväksi toisen ”itse aiheutettua puolustuskyvyttömyyttä”, eli käytännössä päihtymystä, mutta vuodesta 2011 alkaen se on luokiteltu raiskaukseksi.

 

Seksirikoksista tyypillisin eli raiskaus tarkoittaa sukupuoliyhteyteen pakottamista väkivaltaa tai sen uhkaa käyttäen, tai käyttäen hyväksi toisen puolustuskyvyttömyyttä.

 

Raiskaus voidaan katsoa törkeäksi, kun siinä aiheutetaan toiselle vakava ruumiinvamma, tekoon osallistuu useampi kuin yksi tekijä, pakottamisessa käytetään ampuma- tai teräasetta tai teko on erityisen raaka tai julma.

 

Jos taas on käytetty joko erittäin vähäistä väkivaltaa tai pelkästään muita painostuskeinoja kuin fyysisen loukkaamisen uhkaa, on kyseessä sukupuoliyhteyteen pakottaminen.

 

Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan sukupuolielimellä tapahtuvaa tai sukupuolielimeen kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon. Raiskauksesta tuomitaan silloinkin, kun tekijä on väkivalloin tunkenut sormensa naisen emättimeen, koska se on sukupuolielimeen kohdistuva tunkeutuminen naisen kehoon.

 

Jos henkilö on painostettu muuhun seksuaalisesti olennaiseen tekoon kuin sukupuoliyhteyteen, rikosnimikkeenä on pakottaminen seksuaaliseen tekoon.

 

Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyy, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon.

 

Sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa on lähtökohtaisesti törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, ellei lieventäviä seikkoja ole.

 

Törkeästä tekomuodosta on kyse myös, jos siitä aiheutuu erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi, lapselle aiheutunut vahinko on muusta syystä erityisen vakavaa tai teko on ollut erityisen nöyryyttävä.

 

Sanaa ”erityinen” toistetaan törkeyden arvostelussa, koska seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa alaikäiselle aina vakavaa vahinkoa, ja törkeään tekomuotoon halutaan sisällyttää vain kaikkein pahimmat teot.

 

Rikoslain 20. luvun vaikeimmin määriteltävä pykälä on seksuaalinen hyväksikäyttö, joka tarkoittaa yli 16-vuotiaan henkilön taivuttamista sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan tekoon käyttäen hyväksi tekijän auktoriteettiasemaa.

 

Seksuaalirikoksiin luokitellaan myös paritus, mikä tarkoittaa toisten henkilöiden prostituution järjestämistä tai siitä hyötymistä. Melko harvinaisia seksuaalirikoksia ovat seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö sekä seksuaalipalvelun ostaminen nuorelta, eli alle 18-vuotiaalta.

 

Vuoden 2011 uudistuksessa on tullut uusina rikosnimikkeinä lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen.

 

Rikoslain 17. luvussa käsitellään rikoksia yleistä järjestystä vastaan. Siinä on säädetty rangaistavaksi sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen. Pornografian piirissä kiellettyä ovat lasta, eläimiä ja väkivaltaa sisältävien kuvausten myynti, maahantuonti, maastavienti ja muu tarjolla pitäminen.

 

Lapsipornon osalta on kriminalisoitu myös sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito, mikä sisältää myös käyttöoikeuden hankkimisen internetin lapsipornosivustoille.

 

Sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen tarkoittaa itsepaljastusta tai julkista seksuaalista kanssakäymistä.

 

Samasta luvusta löytyy myös rikosnimike sukupuolisiveellisyyttä loukkaava markkinointi, mikä kieltää pornografian markkinoinnin alle 15-vuotiaille, julkisesti yleisön nähtäville asettaen, pornoa toiselle ilman suostumusta toimittaen tai muuten yleistä pahennusta herättävällä tavalla.

 

Aki Sirkesalon laulusta tutuksi tullut seksuaalinen häirintä ei ole erillinen rikosnimike, vaan työoikeuteen liittyvä käsite. Laissa naisten ja miesten tasa-arvossa säädetään, että työnantajan on huolehdittava, ettei kukaan joudu työpaikallaan seksuaalisen häirinnän kohteeksi.

 

Jos häirintää kuitenkin tapahtuu eikä työnantaja ryhdy toimenpiteisiin sen lopettamiseksi, työnantaja on velvollinen maksamaan häirinnän kohteeksi joutuneelle hyvitystä.

 

Lain mukaan seksuaalinen häirintä on ”sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri”.

Käytännön ongelmia

 

Monet elävät ihmissuhteissa, joissa heitä painostetaan seksiin vastoin tahtoaan. Tästä huolimatta seksirikoksia ilmoitetaan poliisille suhteellisen vähän. Raiskauksista ja lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä tehdään Suomessa vuosittain noin 2000 rikosilmoitusta.

 

Suomen seksuaalirikollisuus on määrältään eurooppalaista keskitasoa. Muut edellä luetellut seksuaalisuuteen liittyvät rikokset ovat selvästi harvinaisempia.

 

Kriminologiassa vallitsee yksimielisyys siitä, että seksirikostilastot eivät kuvasta seksuaalisen väkivallan todellista määrää, vaan niiden ihmisten määrää, jotka ovat joutuneet seksirikoksen kohteeksi ja haluavat tehdä siitä rikosilmoituksen.

 

Näiden indikaattoreiden kehitys ei välttämättä korreloi lainkaan keskenään.

 

Jos kulttuurissa koetaan seksuaalinen itsemääräämisoikeus entistä tärkeämpänä, se voi samanaikaisesti johtaa raiskaustapausten vähenemiseen ja seksirikosten ilmoittamisen yleistymiseen. Jos seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneet tiedostavat, että heihin on kohdistunut vakava rikos, he eivät pidä itseään syyllisenä tapahtuneeseen vaan olettavat, että yhteiskunnan palveluverkosto ottaa asian vakavissaan.

 

Tällöin raiskausjutut työllistävät poliisia aikaisempaa enemmän, vaikka raiskaukset ovat todellisuudessa voineet vähentyä.

 

Viimeisin raiskausrikoksia koskeva tilastoaineisto on vuodelta 2012 (Lappi-Seppälä – Autio – Karjala: Raiskausrikoksista, Oikeusministeriön selvityksiä 13/2012). Sen mukaan poliisille ilmoitetuista raiskauksen uhreista 98 % on naisia.

 

Tekijöistä joka kolmas on ollut naisen kanssa jonkinlaisessa parisuhteessa, ja vain joka kuudes raiskaus on täysin tuntemattoman henkilön tekemä. Ennestään tuntemattomat tekijät jäävät muita harvemmin kiinni, joten heitä näkyy oikeudessa harvoin.

 

Raiskauksista 60 % on tehty yksityisessä asunnossa. Sekä tekijöistä että uhreista noin 40 % on ollut rikoksen tapahtuessa päihtyneenä.

 

Tilanteet, joissa täysin tuntematon ihminen raiskaa ulkosalla kulkevan naisen, ovat Suomessa harvinaisia. Talvella raiskauksilta suojaa kylmä ilma, kesällä taas valoisat yöt.

 

Raiskausrikosten käytännön näyttökysymys liittyy yleensä siihen, onko nainen pakotettu seksiin vai onko nainen saanut mitä on halunnutkin. Koska tekijä on tavallisesti ennestään tuttu ja tapahtumapaikka on useimmiten yksityisasunto, osapuolet ovat tulleet toistensa kanssa tekemisiin aluksi täysin laillisesti.

 

Kondomin käyttö tai teon ja rikosilmoituksen tekemisen välinen pitkä aika vaikeuttavat oikeuslääketieteellisen näytön hankkimista. Vaikka naisesta löytyisikin miehen spermaa tai dna:ta, se ei yksin osoita, onko nainen päästänyt sen sisäänsä pakotettuna vai vapaaehtoisesti.

 

Koska tekijä on uhrille usein ennestään tuttu, on raiskauksen osapuolten välillä usein jollain tavalla vaikea ihmissuhde, joka kulminoituu raiskaustilanteessa. Raiskausrikosta käsiteltäessä on aina otettava huomioon osapuolten suhteen kokonaisuus. Mistä syystä he päätyivät samaan asuntoon? Minkälaista heidän kanssakäymisensä on aikaisemmin ollut?

 

Raiskausoikeudenkäynnissä on unohdettava, minkälaista on terve seksuaalisuus ja normaalit ihmissuhteet. On lähdettävä liikkeelle siitä, että salissa on vähintään yksi tunne-elämältään vakavasti häiriintynyt ihminen.

 

Se voi olla mies, joka saa nautintoa pakottaessaan naisen seksiin. Se voi olla myös nainen, joka kokee sairasta vallan tunnetta saattaessaan syyttömän miehen vankilaan.

 

Joskus näkee tilanteita, joissa vaikuttaa siltä, että nainen on pettänyt kumppaniaan toisen miehen kanssa, on tajunnut jäävänsä siitä kiinni ja yrittää lavastaa tilanteen raiskaukseksi.

 

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä käsiteltäessä oikeudellinen ongelma on taas se, että tekoon voi syyllistyä niin monella eri tavalla.

 

Omalla lakimiesurallani olen ollut oikeudenkäynneissä, joissa lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä on tuomittu seksuaaliaiheinen keskustelu 13-vuotiaan kanssa internetin chatissa, 14-vuotiaan tytön rintojen puristeleminen villapuseron läpi sekä itsetyydytys koulun lähellä olevalla metsäpolulla 12-vuotiaiden koululaisten nähden.

 

Vuonna 1997 tehdyn lakiuudistuksen yhteydessä on lainvalmistelussa lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi katsottu mm. pornon katsominen yhdessä lasten kanssa, lapsen painostaminen masturbointiin sekä seksuaalisesti latautuneiden tarinoiden kertominen lapsille.

 

Korkeimmassa oikeudessa on arvioitu, ovatko isän pitkät kielisuudelmat omalle pojalleen seksuaalisesti merkityksellisiä. Syyte hylättiin, koska ei voitu osoittaa, että isä olisi kiihottunut suudellessaan poikaansa.

 

Suutelemisen, puristelun ja pornon katsomisen toteen näyttäminen on vielä vaikeampaa kuin raiskauksen.

 

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa tapauksissa uhreista kaksi kolmasosaa on 12-15-vuotiaita. Pienempien lasten hyväksikäytöstä tuomitut ovat keskimäärin selvästi vanhempia kuin murrosikäisten kanssa lain rajoja rikkoneet.

 

Suomen koululaisten seksikäyttäytymistä on tutkittu viimeksi vuonna 2008, jolloin todettiin, että yläkouluikäisten seksikokemukset itseään yli viisi vuotta vanhempien partnereiden kanssa ovat vähentyneet merkittävästi vuoden 1990 tasolta.

 

Tästä huolimatta lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat rikosilmoitukset ovat lisääntyneet. Tämä osoittaa, että myös nuorten parissa seksuaalisen itsemääräämisen merkitys on korostunut, ja kynnys rikosilmoituksen tekemiseen on alentunut (Ellonen – Kääriäinen – Salmi – Sariola: Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008.)

 

Myös lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tutkittaessa on otettava huomioon rikosilmoituksen tekijän asema ja mahdolliset motiivit. Hyväksikäyttöepäilyjä käytetään usein ikävinä aseina huoltajuusriidoissa.

 

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön väljä muotoilu rikoslaissa tekee sen liiankin helpoksi. Pedofiilin leima on hirvittävä, ja epäillyksi joutuneet kokevat usein psyykkisen romahduksen.

Mitä voi asialle tehdä?

Julkisessa keskustelussa on usein vaadittu, että seksuaalirikosten rangaistuksia on kovennettava.

 

Vuonna 2011 näin on tehtykin, kun lapsen seksuaalisen hyväksikäytön minimirangaistus nostettiin 14 päivästä neljään kuukauteen vankeutta, ja useita seksuaalirikosten tekomuotoja siirrettiin vakavampien rikosnimikkeiden piiriin. Muutos on niin tuore, että sen vaikutusta rikostilanteeseen ei voida vielä arvioida.

 

Koska seksuaalirikoksista suurin osa ei tule ilmi, lain mahdollisuudet suojella ihmisten seksuaalista koskemattomuutta ovat hyvin rajalliset.

 

Erityisen vähän on tehtävissä silloin, kun seksuaalinen väkivalta tapahtuu perheen ja suvun piirissä, työpaikalla, urheiluseurassa tai muuten tiiviin sosiaalisen kanssakäymisen alueella. On paljon surullisia tarinoita siitä, miten ihmisiä on onnistuttu manipuloimaan mitä järkyttävimpään alistumiseen.

 

Edellä olen esitellyt seksuaalirikoksiin liittyviä näyttöongelmia. Ne osoittavat, kuinka suuri oikeusmurhan riski on jokaisessa seksuaalirikosoikeudenkäynnissä. Erityisesti lapsen seksuaalisen hyväksikäytön väljä määrittely tekee asetelmasta oikeudellisen miinakentän.

 

On silti selvää, että seksuaalirikosten on pysyttävä rikoslaissa kuten tähänkin asti. Törkeimpien seksuaalirikosten maksimirangaistus on kymmenen vuotta, joten pitkät vankeustuomiot pahimmista teoista ovat mahdollisia, ja niin pitää ollakin. Kymmenen vuoden maksimirangaistus ei ole kuollut kirjain, vaan niitä on myös annettu.

 

Ratkaisu seksuaalisesta väkivallasta kärsivien ahdinkoon ei löydy kuitenkaan rikoslaista eikä rangaistuskäytännöstä. Hyväksikäyttö tapahtuu usein lähipiirissä.

 

Sosiaalisektorin on löydettävä uusia keinoja, joilla kaltoin kohdellut uskaltavat hakea apua.

 

Turvakoteja ja lastensuojelutoimia on uudistettava, jotta apua pyytävät eivät koe tulevansa rangaistuksi, kun heidät suljetaan periaatteessa hyvällä tarkoituksella kaukana kotoa oleviin laitoksiin, ja heidän koko sosiaalinen verkostonsa romahtaa.

 

Tilanteet, joissa hyväksikäyttäjä on myös perheen taloudellinen elättäjä, ovat kaikkein vaikeimpia, koska hyväksikäytön paljastuminen voi johtaa myös uhrien osalta kodin menettämiseen, kun perheenisä joutuu vankilaan.

 

Henkilökohtaisella tasolla jokainen voi omalta osaltaan käydä säännöllisesti tuttavapiiriään läpi ja kysellä, missä ovat ne takavuosien kaverit, joista ei vähään aikaan ole kuulunut mitään. Soitto ilahduttaa ja internet tekee yhteydenoton helpoksi.

 

Hyväksikäyttäjän tärkein työkalu on uhrin eristäminen.

 

Yksinäisyyden voittaminen ja lähimmäisten kuulumisten kyseleminen on helppo tapa parantaa maailmaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Joachim Seetaucher

Seksuaalirikokssista, varsinkin sellaisista, joissa toinen osapuoli on ollut alaikäinen, ei yleensä kerrota julkisuuteen oikeudenkäynnistä muuta kuin tuomio. Kun muut yksityiskohdat ovat suurelta yleisöltä peitossa, on kohtuutonta, että se samainen "suuri yleisö" on kovaäänisesti taivastelemassa tuomioiden lievyyttä tai hovioikeuden tekemää tuomion lieventämistä, t.m.s.

Tässä ilmapiirissä on mielestäni pikemminkin olemassa riski, että ainakin käräjäoikeudet mieluummin tuomitsevat kohtuuttoman kovaan tuomioon, koska niiden piirissä toimivat tuomarit ja lautamiehet eivät ole juridisesti yhtä paksunahkaisia yleiselle ilmapiirille immuuneja ammatti-ihmisiä kuin ylemmissä oikeusasteissa.

Syytettyjen asianajajana sinulla lienee parempi käsitys edellä mainitsemastani asiasta. Blogimerkintäsi olet kirjoittanut hyvin neutraalisti, joten olisin mielelläni lukenut hiukan lisää siitä mikä on oma kokemuksesi koskien tapauksia ja tuomioita.

Susanna Kinnunen

"Sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa on lähtökohtaisesti törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, ellei lieventäviä seikkoja ole."

Aika moni 16 v poika luulee, että oikeus uhkaa kun tyttöystävä on 15.

"Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa."

Tämä ei ole "lieventävä seikka", vaan poikkeus.

Joachim Seetaucher

Ongelmaksi tuossa lainkohdassa jää kuitenkin edelleen tuon oleellisen ikäeron määrittely. Se on väkisinkin veteen piirretty viiva. Jos 16-vuotias saa seurustella intiimisuhteessa 15-vuotiaan kanssa, niin saako 17-vuotias? Entä 18-vuotias, j.n.e.

On tietysti hyvä, että tuollainen poikkeus on lainkohtaan kirjoitettu, koska muutoin syytteitä voisi todellakin saada aivan mitättömin perustein, koska seksuaaliseksi kanssakäymiseksi ei tulkita pelkästään sukupuoliyhdyntää, vaan myös muunlainen seksuaalinen aktiivisuus, esimerkiksi suuteleminen, joskaan silloin ei syytteenä ole raiskaus, vaan seksuaalinen hyväksikäyttö, jos esimerkiksi keski-ikäinen muhinoi kiihkein kielisuudelmin 15-vuotiaan kanssa.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

USA:n Armeijan raiskausilmoituksista tehty tutkimus palajasti, että noin 60 % kaikista raiskaussyytöksistä oli perättömiä. Naisten syy tehdä perätön raiskausilmoitus oli kosto tai suuttumus, häpeän tunteen peittäminen, ja pettämisen peittäminen. Luku 60 % tarkoitti sitä, että koko raiskausta ei ollut tapahtunut, eikä sitä, että sitä ei pystytty oikeudessa todistamaan. Naisten syytökset siis paljastuivat keksityiksi. Samantapaisia tuloksia, mutta alhaisemmilla prosenteilla on julkaistu englanniksi täällä:

http://ncfm.org/2009/01/issues/false-accusations/

Juhani Piironen

Tämä on suuri ongelma. Perättömät syytteet. Laki on lisäksi epätasa-arvoinen. Myöskin tulisi saattaa samanarvoiseksi naisten miehiin kohdistama seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaus.

Poistamalla tuo ruumiiseen tunketuminen ja korvaamalla se esimerkiksi seksuaalielimiin kohdistuvalla epätoivotulla koskettelulla. Johan alkaisi naisiakin olla linnassa silloin ja paljon, jos tasa-arvo toetutuisi.

Tosiasia on että naiset tekevät näitä lähes yhtä paljon kuin miehetkin, lain sanamuoto tekee kuitenkin miehestä aina syyllisen.

Joachim Seetaucher

Taikka sitten lakitekstiin voitaisiin vain tehdä lisäys tyyliin: "jos vasten toisen tahtoa tunkeutuu tämän ruumiiseen tai tunkee häntä omaan ruumiiseensa" ...

Juhani Piironen

Nuo väärät syytökset ovat todellinen ihmisarvon loukkaus. Tämä on lisäksi rasistinen ihmisarvonloukkaus, koska niissä on aina kohteena mies.

Susanna Kinnunen

Perätön syyte on mielestäni yhtä vakava rikos kuin itse raiskaus. Se vie arvon oikeasti raiskatun puheilta ja syyttömiä vankilaan.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Kiitos hyvästä, selkeästä kirjoituksesta.

Toimituksen poiminnat